Presidentti Harry S. Truman ilmoitti 27. kesäkuuta 1950 tilaamansa Yhdysvaltain ilma- ja merivoimat Etelä-Koreaan auttamaan demokraattista kansakuntaa torjumaan kommunistisen Pohjois-Korean hyökkäyksen. Hän selitti, että Yhdysvallat oli toteuttamassa suurta sotilasoperaatiota pannakseen täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman, jossa vaaditaan vihollisuuksien lopettamista ja kommunismin leviämisen estämistä Aasiassa. Sen lisäksi, että Truman tilasi Yhdysvaltoihin joukkoja Koreaan, Truman lähetti myös Yhdysvaltain seitsemännen laivaston Formosaan (Taiwan) suojaamaan kommunistisen Kiinan hyökkäyksiä ja määräsi armeijan avun kiihdyttämisen Ranskan joukkoille, jotka taistelevat kommunistisissa sissiissa Vietnamissa.
Jaltan konferenssissa toisen maailmansodan loppua kohti Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Iso-Britannia sopivat jakavansa Korean kahteen erilliseen miehitysvyöhykkeeseen. Maa oli jaettu 38. rinnakkain, Neuvostoliiton joukot miehittävät pohjoisen vyöhykkeen ja amerikkalaiset asetettiin etelään. Vuonna 1947 Yhdysvallat ja Iso-Britannia vaativat vapaita vaaleja koko Koreassa, mutta neuvostot kieltäytyivät noudattamasta vaatimuksia. Toukokuussa 1948 Pohjois-Koreassa julistettiin Korean demokraattisen kansantasavallan kommunistinen valtio. Etelä-Koreaan perustettiin elokuussa demokraattinen Korean tasavalta. Vuoteen 1949 mennessä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat vetäneet suurimman osan joukkoistaan Korean niemimaalta.
Aamun aikaan 25. kesäkuuta 1950 (24. kesäkuuta Yhdysvalloissa ja Euroopassa) 90 000 Pohjois-Korean kansan armeijan joukkoa hyökkäsi Etelä-Koreaan 38. rinnakkain, saaden Korean tasavallan joukot täysin vartioimatta ja heittäen heidät kiireelliseen eteläinen perääntyminen. Yhdysvaltain turvallisuusneuvosto kokoontui 25. kesäkuuta iltapäivällä hätäistuntoon ja hyväksyi Yhdysvaltojen päätöslauselman, jossa vaaditaan vihamielisyyksien välitöntä lopettamista ja Pohjois-Korean joukkojen vetämistä 38. rinnalle. Tuolloin Neuvostoliitto boikotoi Turvallisuusneuvostoa Yhdysvaltojen kieltäytymisestä myöntää Kiinan kansantasavaltaa ja menetti siten mahdollisuutensa vetoamaan tämä ja muut tärkeät Yhdysvaltojen päätöslauselmat.
Presidentti Truman ilmoitti 27. kesäkuuta kansalle ja maailmalle, että Amerikka puuttuu Korean konfliktiin estääkseen itsenäisen valtion valloittamisen kommunismin avulla. Truman ehdotti, että Neuvostoliitto oli Pohjois-Korean hyökkäyksen takana, ja itse asiassa neuvostoliitot olivat antaneet hiljaisen hyväksynnän hyökkäykselle, joka toteutettiin Neuvostoliiton valmistamilla säiliöillä ja aseilla. Huolimatta pelosta, että Yhdysvaltain väliintulot Koreassa voivat johtaa avoimeen sodankäyttöön Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä vuosien "kylmän sodan" jälkeen, Trumanin päätös hyväksyttiin kongressin ja Yhdysvaltain yleisön ylivoimaisella hyväksynnällä. Truman ei pyytänyt sodan julistamista, mutta kongressi äänesti luonnoksen jatkamisesta ja valtuutti Trumanin kutsumaan reserviläisiä.
Turvallisuusneuvosto kokoontui 28. kesäkuuta uudelleen ja Neuvostoliiton jatkuessa poissa ollessa hyväksyi Yhdysvaltojen päätöslauselman voiman käytön hyväksymisestä Pohjois-Koreaa vastaan. Truman sopi 30. kesäkuuta Yhdysvaltojen maajoukkojen suuntautumisesta Koreaan, ja 7. heinäkuuta turvallisuusneuvosto suositti, että kaikki Koreaan lähetetyt Yhdysvaltain joukot asetetaan Yhdysvaltojen komennon alaisuuteen. Seuraavana päivänä kenraali Douglas MacArthur nimitettiin kaikkien Korean joukkojen komentajaksi.
Sodan alkamiskuukausina Yhdysvaltain johtamat Yhdysvaltain joukot etenivät nopeasti pohjoiskorealaisia vastaan, mutta kiinalaiset kommunistiset joukot saapuivat lokakuussa torjuen liittolaiset kiireiseen vetäytymiseen. Huhtikuussa 1951 Truman myönsi MacArthurille käskynsä, kun hän uhani julkisesti pommittaa Kiinaa Trumanin julistaman sotapolitiikan vastaisesti. Truman pelkäsi, että taistelujen lisääntyminen Kiinan kanssa vetäisi Neuvostoliiton Korean sotaan.
Toukokuuhun 1951 mennessä kommunistit työnnettiin takaisin 38: een rinnakkaiseen suuntaan, ja taistelulinja pysyi tuossa läheisyydessä sodan loppuosaan. Kahden vuoden neuvottelujen jälkeen 27. heinäkuuta 1953 allekirjoitettiin aselepo, joka lopetti sodan ja palautti nykyään edelleen Korean 1945 jaon. Noin 150 000 joukkoa Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista ja osallistuvista Yhdysvaltain maista tapettiin Korean sodassa, ja jopa miljoona eteläkorealaista siviiliä menehtyi. Arvioitiin 800 000 kommunistisotilasta ja yli 200 000 Pohjois-Korean siviiliä.
Alkuperäinen menettäneiden amerikkalaisten joukkojen luku 54446 tapettua tuli kiistanalaiseksi, kun Pentagon myönsi vuonna 2019, että kaikki Yhdysvaltain joukot, jotka tapettiin ympäri maailmaa Korean sodan aikana, sisällytettiin tähän joukkoon. Esimerkiksi mitä tahansa amerikkalaista sotilasta, joka kuoli auto-onnettomuudessa kaikkialla maailmassa kesäkuusta 1950 heinäkuuhun 1953, pidettiin Korean sodan uhreina. Jos nämä kuolemat vähennetään 54 000: sta kokonaismäärästä, jättäen vain amerikkalaiset, jotka kuolivat (mistä tahansa syystä) Korean operaatioteatterissa, Korean sodassa kuolleiden Yhdysvaltojen kokonaismäärä on 36 516.
