Dr. Josef Mengele, pahamaineinen natsien lääkäri, joka teki lääketieteellisiä kokeita Auschwitzin kuolemanleireillä, kuolee aivohalvaukseen uidessaan Brasiliassa, vaikka hänen kuolemaansa ei varmistettu vasta vuonna 1985.
Kun sota puhkesi, Mengele oli SS: n, Hitlerin henkivartijoiden eliittijoukon, lääkäri, joka myöhemmin nousi salaisiksi poliisivoimiksi, jotka järjestivät terrorismin kampanjoita natsismin nimissä. Vuonna 1943 Mengele kutsuttiin asemaan, joka ansaitsisi hänelle hyvin ansaitun surun. SS-päällikkö Heinrich Himmler nimitti Mengelen Auschwitzin kuolemanleirien päätohtoriksi Puolassa.
Mengele valvoi erottuvissa valkoisissa hansikoissa Auschwitzin saapuvien vankien valintaa joko kiduttavaa työtä tai välitöntä tuhoamista varten ja huusi joko “Oikein!” Tai “Vasen!” Ohjaamaan heitä kohtaloonsa. Pyrkiessään eteenpäin lääketieteelliseen uraansa julkaisemalla ”uraauurtavaa” työtä, hän aloitti sitten kokeilut elävien juutalaisten vankien parissa. Lääketieteellisen "hoidon" varjolla Mengele pisti tuhansia vankeja tai käski muita pistämään tuhansia vankeja kaikesta bensiinistä kloroformiin kemikaalien vaikutusten tutkimiseksi. Muiden julmuuksien joukosta hän irrotti mustan ruumiiden silmät tutkiakseen silmien pigmentaatiota ja teki useita kaksosille hirvittäviä tutkimuksia.
Mengele onnistui pakenemaan vankeudesta sodan jälkeen työskentelemällä ensin maatilan vakiomiehenä Baijerissa, sitten muuttamalla Etelä-Amerikkaan. Hänestä tuli Paraguayn kansalainen vuonna 1959. Hän muutti myöhemmin Brasiliaan, missä tapasi toisen entisen natsipuolueen jäsenen, Wolfgang Gerhardin. Vuonna 1985 monikansallinen oikeuslääketieteen asiantuntijaryhmä matkusti Brasiliaan etsimään Mengeleä. He päättivät, että Gerhard-niminen mies oli kuollut aivohalvauksesta uidessaan vuonna 1979. Hammaslääketiede osoitti myöhemmin, että Mengele oli jossain vaiheessa olettanut Gerhardin henkilöllisyyttä ja ollut aivohalvauksen uhri.
Kuvitteellinen kuvaus Josef Mengelen elämästä sodan jälkeen oli kuvattu elokuvassa Pojat Brasiliasta, ja Mengele kuvaa Gregory Peck.
