Yöllä 20. elokuuta 1968 noin 200 000 Varsovan paktin joukkoa ja 5000 tankkia hyökkäävät Tšekkoslovakiaan murskaamaan Prahan kevään lyhyen vapauttamiskauden kommunistisessa maassa. Tšekkoslovakialaiset protestoivat hyökkäystä julkisilla mielenosoituksilla ja muilla väkivallattomilla taktiikoilla, mutta ne eivät vastanneet Neuvostoliiton tankkeja. Ensimmäisen sihteerin Alexander Dubcekin liberaalit uudistukset kumottiin ja ”normalisointi” aloitettiin seuraajansa Gustav Husakin johdolla.
Neuvostoliiton mielenkiintoiset kommunistit tarttuivat Tšekkoslovakian demokraattisen hallituksen hallintaan vuonna 1948. Neuvostoliiton johtaja Joseph Stalin määräsi tahtoaan Tšekkoslovakian kommunistisille johtajille. Maata pidettiin stalinistisena valtiona vuoteen 1964, jolloin asteittainen suuntaus kohti vapauttamista alkoi. Vaatimaton talousuudistus ei kuitenkaan riittänyt monille tsekkoslovakialaisille, ja vuodesta 1966 lähtien opiskelijat ja älymystöt alkoivat levota koulutuksen muutoksista ja sensuurin lopettamisesta. Ensimmäisen sihteerin Antonin Novotnyn ongelmia pahensi Slovakian johtajien vastustus, muun muassa Alexander Dubcek ja Gustav Husak, jotka syyttivät keskushallintoa Tšekin hallitsemisesta.
Tammikuussa 1968 Novotny korvasi ensimmäisenä sihteerinä Alexander Dubcek, jonka Tšekkoslovakian keskuskomitea valitsi yksimielisesti. Varmistaakseen valtapoikkansa, Dubcek veti kansalaisia tukemaan ehdotettuja uudistuksia. Vastaus oli ylivoimainen, ja Tšekin ja Slovakian uudistajat ottivat kommunistisen johdon.
Uusi johto julkaisi huhtikuussa toimintaohjelmansa, joka lupaa demokraattiset vaalit, Slovakian suuremman autonomian, sanan- ja uskonnonvapauden, sensuurin poistamisen, matkustusrajoitusten lopettamisen sekä merkittävät teollisuus- ja maatalousuudistukset. Dubcek ilmoitti tarjoavansa "sosialismia inhimillisellä kasvolla". Tšekkoslovakian kansalainen suhtautui uudistuksiin iloisesti, ja Tšekkoslovakian pitkään pysähtynyt kansallinen kulttuuri alkoi kukoistaa niin kutsutun Prahan kevään aikana. Kesäkuun lopulla julkaistiin suosittu vetoomus nimeltä ”Kaksi tuhatta sanaa”, jossa kehotettiin etenemään entistä nopeammin täyden demokratian saavuttamiseksi. Neuvostoliitto ja sen satelliitit Puola ja Itä-Saksa olivat huolestuneita siitä, mikä näytti olevan kommunismin välitön romahtaminen Tšekkoslovakiassa.
Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev varoitti Dubcekia lopettamaan uudistuksensa, mutta Tšekkoslovakian johtaja suostui suosionsa vuoksi ja torjui verhotut uhat.Dubcek kieltäytyi osallistumasta Varsovan sopimuksen valtioiden erityiskokoukseen heinäkuussa, mutta 2. elokuuta hän sopi tapaavansa Brežnevin kanssa Slovakian kaupungissa Ciernyssä. Seuraavana päivänä Euroopan Euroopan kommunististen puolueiden edustajat tapasivat Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa, ja annettiin tiedonanto, jossa ehdotettiin, että Tšekkoslovakiaan kohdistettaisiin painostusta helpommaksi vastineeksi tiiviimmälle lehdistön hallitsemiselle.
Elokuun 20. päivän yönä melkein 200 000 Neuvostoliiton, Itä-Saksan, Puolan, Unkarin ja Bulgarian joukkoa hyökkäsi Tšekkoslovakiaan suurimman sotilaallisen voimankäytön jälkeen Euroopassa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Aseellinen vastustus hyökkäykselle oli vähäinen, mutta mielenosoittajat lähtivät heti kaduille repimällä kadun kylttejä pyrkiessään sekoittamaan hyökkääjät. Prahassa Varsovan paktin joukot siirtyivät hallitsemaan televisio- ja radioasemia. Prahan radiossa toimittajat kieltäytyivät luopumasta asemalle ja noin 20 ihmistä tapettiin ennen sen vangitsemista. Muut asemat menivät metroon ja onnistuivat lähettämään lähetyksiä useita päiviä ennen niiden sijaintien löytämistä.
Dubcek ja muut hallituksen johtajat pidätettiin ja vietiin Moskovaan. Samaan aikaan kadulla jatkui laajamittaisia mielenosoituksia, ja Varsovan paktin joukot ampuivat yli 100 mielenosoittajaa. Monet ulkomaiset maat, kuten Kiina, Jugoslavia ja Romania, tuomitsivat hyökkäyksen, mutta suuria kansainvälisiä toimia ei toteutettu. Suuri osa Tšekkoslovakian älyllisestä ja liike-elämän eliitistä pakeni massaltaan länteen.
Dubcek palasi 27. elokuuta Prahaan ja ilmoitti emotionaalisessa puheessaan sitoutuneensa rajoittamaan uudistuksia. Hard-line kommunistit ottivat aseman hänen hallituksessaan, ja Dubcek pakotettiin vähitellen hylkäämään progressiiviset avuksensa. Hän eristyi yhä enemmän sekä yleisöstä että hallituksestaan. Neuvostoliiton vastaisten mellakoiden puhkeamisen jälkeen huhtikuussa 1969 hänet erotettiin ensimmäisenä sihteerinä ja hänen tilalleen nimitettiin Gustav Husak, ”realisti”, joka oli halukas työskentelemään neuvostoliittojen kanssa. Dubcek erotettiin myöhemmin kommunistisesta puolueesta ja hänestä tehtiin Bratislavassa toimiva metsätarkastaja.
Kun kommunistiset hallitukset romahtivat koko Itä-Euroopan, vuonna 1989 Prahasta tuli jälleen demokraattisen uudistuksen mielenosoitusten kohtaus. Joulukuussa 1989 Gustav Husakin hallitus suostui monipuolueparlamentin vaatimuksiin. Husak erosi, ja ensimmäistä kertaa melkein kahden vuosikymmenen aikana Dubcek palasi politiikkaan uuden parlamentin puheenjohtajana, joka valitsi myöhemmin näytelmäkirjailijan ja entisen toisinajattelijan Vaclav Havelin Tšekkoslovakian presidentiksi. Havel oli tullut kuuluisuuteen Prahan kevään aikana, ja Neuvostoliiton tukahdutuksen jälkeen hänen näytelmänsä kiellettiin ja passi takavarikoitiin.
