Tšekkoslovakian stalinistinen hallitsija Antonin Novotny seuraa ensimmäisenä sihteerinä slovakialainen Alexander Dubcek, joka tukee liberaaleja uudistuksia. Hallinnon ensimmäisinä kuukausina Dubcek esitti joukon kauaskantoisia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, mukaan lukien lisääntynyt sananvapaus ja poliittisten toisinajattelijoiden kuntoutus.

Dubcekin pyrkimyksiä luoda ”kommunismi ihmisen kasvojen kanssa” vietettiin koko maassa, ja lyhyt vapauskausi tunnetaan Prahan keväänä.

Mutta 20. elokuuta 1968 Neuvostoliitto vastasi Dubcekin uudistuksiin hyökkäämällä Tšekkoslovakiaan 600 000 Varsovan paktin joukolla. Praha ei ollut halukas antamaan tietä, mutta hajautettu opiskelijoiden vastustus ei vastannut Neuvostoliiton tankkeja.

Dubcekin uudistukset kumottiin, ja johtaja itse korvattiin uskomattomasti neuvostoa puolustavalla Gustav Husakilla, joka palautti maan autoritaarisen kommunistisen hallinnon.

Vuonna 1989 kommunistien hallitusten kokoontuessaan koko Itä-Euroopan, Prahasta tuli jälleen demokraattisten uudistusten mielenosoitusten kohtauspaikka. Joulukuussa 1989 Husakin hallitus suostui monipuolueparlamentin vaatimuksiin.

Husak erosi, ja ensimmäistä kertaa kahden vuosikymmenen aikana Dubcek palasi politiikkaan uuden parlamentin puheenjohtajana, joka valitsi myöhemmin dramaturgi Vaclav Havelin Tšekkoslovakian presidentiksi. Havel oli tullut kuuluisuuteen Prahan kevään aikana, mutta Neuvostoliiton tukahdutuksen jälkeen hänen näytelmänsä kiellettiin ja passi takavarikoitiin.