Neuvostoliiton johtaja Mihhail Gorbatšov saapuu Washington DC: hen kolmen päivän keskusteluihin presidentti George Bushin kanssa. Huippukokouksessa keskityttiin Saksaan ja sen asemaan muuttuvassa Euroopassa.
Kun Gorbatšov saapui toiseen huippukokoukseen presidentti Bushin kanssa, hänen tilanne Neuvostoliitossa oli vaarallinen. Neuvostoliiton talous oli Gorbatšovin monista uudistusyrityksistä huolimatta saavuttamassa nopeasti kriisipisteen. Venäjän hallinto satelliiteistaan Itä-Euroopassa heikentyi nopeasti, ja jopa Venäjän tasavallat, kuten Liettua, pitivät itsenäisyyspolkua. Jotkut Yhdysvaltain tarkkailijat uskoivat, että pyrkiessään pelastamaan kamppailevansa hallinnon Gorbatšov saattaa yrittää suosia Venäjän kommunistisen puolueen kovaa linjaa. Gorbatšovin käyttäytyminen toukokuussa 1990 pidetyssä huippukokouksessa näytti vahvistavan tämän ennusteen. Huippukokouksen pääaihe oli Saksa.
Vuoden 1989 loppuun mennessä Itä-Saksan kommunistinen puolue oli menettänyt nopeasti valtansa; Berliinin muuri oli pudonnut ja vaatii demokratiaa ja yhdistämistä Länsi-Saksan kanssa. Kun Gorbatšov ja Bush tapasivat toukokuussa 1990, Itä- ja Länsi-Saksan johtajat tekivät suunnitelmia yhdistymisestä. Tämä herätti kysymyksen Saksan yhtenäisestä roolista Euroopassa. Yhdysvaltain virkamiehet väittivät, että Saksasta tulisi tulla Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Naton) jäsen. Neuvostoliitot vastustivat sitä määrätietoisesti pelkääessään, että yhdistynyt ja länsimaista puoltava Saksa saattaa olla uhka Venäjän turvallisuudelle. Gorbatšov ilmoitti kärsimättömyydestään Yhdysvaltain väitteessä, kun hän ilmoitti vähän ennen huippukokousta, että ”länsimaat eivät ole ajatelleet paljon”, ja valitti, että Saksan Naton jäsenyyttä koskeva argumentti oli “vanha levy, joka toistaa samaa sävelmää uudelleen ja uudelleen."
Gorbatšovin – Bushin huippukokous päättyi kolmen päivän kuluttua ilman selkeää sopimusta Saksan tulevaisuudesta. Venäjän kiireelliset taloudelliset tarpeet johtivat kuitenkin pian läpimurtoon. Heinäkuussa 1990 Bush lupasi Gorbatšoville suuren taloudellisen avun paketin ja lupasi, että Saksan armeija pysyy suhteellisen pienenä. Neuvostoliiton johtaja vastusti Saksan Nato-jäsenyyttä. Lokakuussa 1990 Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät muodollisesti ja liittyivät pian sen jälkeen Natoon.
