Vastauksena Lähi-idän yhä kireämpään tilanteeseen presidentti Dwight D. Eisenhower antaa kongressille ehdotuksen, joka vaatii uutta ja aktiivisempaa Yhdysvaltojen politiikkaa alueella. Koska Eisenhowerin oppi, kun ehdotus pian tuli tiedossa, perusti Lähi-idän kylmän sodan taistelukentäksi.
Yhdysvallat uskoi, että Lähi-idän tilanne rappeutui pahasti vuoden 1956 aikana, ja Egyptin johtaja Gamal Nasser pidettiin suurelta osin vastuullisena. Yhdysvallat käytti Nasserin länsimaista nationalismia ja hänen yhä tiiviimpiä suhteita Neuvostoliittoon perusteluna Yhdysvaltojen tuen vetäytymiselle Niles-joen Aswanin padon rakentamiselle heinäkuussa 1956. Vähemmän kuin kuukautta myöhemmin Nasser tarttui Suezin hallitukseen. Kanava. Tämä toiminta sai aikaan lokakuun lopulla Ranskan, Ison-Britannian ja Israelin armeijan sovitun hyökkäyksen Egyptiin. Yhtäkkiä kävi ilmi, että Lähi-itä saattaa olla kolmannen maailmansodan paikka.
Vastauksena näihin huolestuttaviin tapahtumiin presidentti Eisenhower kehotti "kongressin ja toimeenpanovallan yhteistä toimintaa" vastaamaan Lähi-idän "kansainvälisen kommunismin lisääntynyttä vaaraa". Erityisesti hän pyysi lupaa aloittaa uusia taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön ohjelmia ystävällisten kansakuntien kanssa alueella. Hän pyysi myös lupaa käyttää Yhdysvaltain joukkoja "turvaamaan ja suojelemaan tällaisten valtioiden alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta".
Eisenhower ei pyytänyt tuolloin erityistä määrärahoja; Siitä huolimatta hän ilmoitti hakevansa 200 miljoonaa dollaria taloudelliseen ja sotilaalliseen apuun vuosina 1958 ja 1959. Ainoa tällainen toiminta, hän varoitti, estäisi "valta-nälkäiset kommunistit" puuttumasta Lähi-itään.
Vaikka jotkut sanomalehdet ja kriitikot olivat levottomia Yhdysvaltojen toiminnan avoimen politiikan suhteen Lähi-idässä ( Chicago Tribune jota kutsutaan doktriiniksi "untuvaksi"), Yhdysvaltain edustajainhuone ja senaatti vastasivat ylivoimaisella äänellä Eisenhowerin ehdotuksen puolesta.
”Eisenhowerin oppi” sai ensimmäisen toimintakehotuksensa kesällä 1958, kun Libanonin kansalaisriitot johtivat maan kansan presidentin pyytämään Yhdysvaltain apua. Melkein 15 000 Yhdysvaltain joukkoa lähetettiin häiriöiden tukahduttamiseksi. Eisenhower-doktriinilla ja ensimmäisillä sen nimissä suoritetuilla toimilla Yhdysvallat osoitti kiinnostustaan Lähi-idän kehitykseen.
