Kuusi päivää Kiinan kommunistisen puolueen pidätetyn uudistusmielisen johtajan Hu Yaobangin kuoleman jälkeen noin 100 000 opiskelijaa kokoontuu Pekingin Tiananmenin aukiolle muistelemaan Huia ja ilmaisemaan tyytymättömyytensä Kiinan arvovaltaiseen kommunistiseen hallitukseen. Seuraavana päivänä Tiananmenin kansantasavallassa pidettiin virallinen Hu Yaobangin muistopalvelu, ja opiskelijoiden edustajat veivät vetoomuksen Suuren salin portaille vaatien tapaamista pääministeri Li Pengin kanssa. Kiinan hallitus kieltäytyi kokouksesta, mikä johti Kiinan yliopistojen yleiseen boikotointiin koko maassa ja laajalle levinneisiin vaatimuksiin demokraattisista uudistuksista.
Ohittamatta hallituksen varoituksia masennusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta, yli 40 yliopiston opiskelijat aloittivat marssin Tiananmeniin 27. huhtikuuta. Opiskelijoiden joukossa olivat työntekijät, älymystöt ja virkamiehet, ja toukokuun puoliväliin mennessä yli miljoona ihmistä täyttyi neliö, joka on kommunistisen johtajan Mao Zedongin Kiinan kansantasavallan julistamisen paikka vuonna 1949. Hallitus julisti 20. toukokuuta virallisesti sotalain Pekingissä, ja joukot ja tankit kutsuttiin toisinajattelijoiden hajottamiseksi. Suuri määrä opiskelijoita ja kansalaisia esti kuitenkin armeijan etenemisen, ja 23. toukokuuta hallituksen joukot olivat vetäytyneet takaisin Pekingin laitamille.
Joulukuun 3. päivänä neuvottelut mielenosoitusten lopettamiseksi pysähtyivät ja demokraattisten uudistusten lisääntymiseen vaadittaessa joukot saivat Kiinan hallitukselta käskyn ottaa Tiananmen takaisin kaikin kustannuksin. Seuraavan päivän loppuun mennessä kiinalaiset joukot olivat puhdistaneet väkisin Tiananmenin aukion ja Pekingin kadut tappaen satoja mielenosoittajia ja pidättäen tuhansia mielenosoittajia ja muita epäiltyjä toisinajattelijoita. Viikkoina hallituksen tekemän iskun jälkeen teloitettiin tuntematon määrä toisinajattelijoita, ja kommunistiset kovat linjat ottivat tiukan maan.
Kansainvälinen yhteisö oli järkyttynyt tapahtumasta, ja Yhdysvaltojen ja muiden maiden määräämät taloudelliset pakotteet saivat Kiinan talouden taantumaan. Vuoden 1990 loppuun mennessä kansainvälinen kauppa oli kuitenkin jatkanut, kiitos osittain siitä, että Kiina vapautti useita satoja vangittuja toisinajattelijoita.
